Vai olisinko se minä niin terve sitten kuitenkaan... stressiä on pukannut kaikkien kiireiden ja menojen keskellä viime aikoina ja johan sitä tuli toistamiseen joulun jälkeen kipenäkin tuossa yhdessä välissä oltua. En ole saanut tehtyä tänä vuonna yhtään mitään käsitöitä, ei ole ollut aikaa tai sitten innostus on puuttunut aivan tyystin. Siksi tämä blogikin on vähän tyhjänä ollut muutaman kuukauden taas. Nyt vihdoin kun sain tehtyä edes jotain niin ajattelin sen tulla tänne esittelemään.

Saanko siis esitellä, tässä tänä aamuna syntynyt virtaheponen:



Kangas on ihanaa ja pehmeää, mutta ei niin kiva työstää. Kovan "karvanlähdön" takia joka paikka oli sotkua täynnä, imuri oli siis kovin tarpeellinen ja silti nöyhtää löytyi vielä sieltä täältä sen perusteellisen imuroinnin jälkeenkin.



Kokoakin virtahevolta löytyy n. 62 cm ja häntä mukaan mitattuna vieläkin enemmän. Kaavat on moneen kertaan suurennettu, ohje löytyy kirjasta Neue Stofftiere. En halunnut ihan kovin pientä tehdä, eikä siitä tosiaan semmoinen sitten tullutkaan.



Tämä hepo meni alkuillasta jo lahjaksi eräälle pienelle tytölle, joten silmiksi joutuivat ajan puutteen takia napit ja suun ja nenän reikien kirjailutkin jäi aika vaisuiksi, hyvä kun erottuvat. Mutta tyytyväinen olen että ehdin saada sen tehtyä. Testasin itse sitä jo päivällä, kovin mukava sitä oli ainakin kainalossa rutistella. Toivottavasti lahjan saajakin tykkää.